You are hereBlogit / jjuvonen's blog / Matkalla “digitaattoriksi” - kokemuksia digitointiosaajan koulutuksesta

Matkalla “digitaattoriksi” - kokemuksia digitointiosaajan koulutuksesta


By jjuvonen - Posted on 29 Marraskuu 2012

Koulutus käynnistyi 3. syyskuuta, joten ensimmäinen kvartaali on takana. Aluksi tutustuimme toisiimme, kouluttajiin sekä osaan Digitariumin henkilöstöstä. Jokaisella koulutettavalla oli omanlaisensa “fiilikset” johtuen erilaisista taustoista. Ainakin osalle viestintä-, ajanhallinta- ja projektitaitojen päivittäminen oli paikallaan. Tavoitteiden kirjaaminen HOPS:iin ja keskustelu kouluttaja Riitan kanssa selvensi tulevaisuuden näkymiä - niistä tärkein on varmasti se, miten ja mihin voimme jatkossa työllistyä. Ainakin historian projektitutkija kaipasi brändäystä ja päivitystä.

Hyönteisten keruuretki Noljakassa.

Koulutuksessa edetään prosessin alusta loppuun, näin Botania, Itä-Suomen yliopiston biologian kasvi- ja hyönteiskokoelmat sekä Noljakan niityltä haavimamme hyönteiset olivat ensikosketus tulevaan työsarkaamme. Kouluttaja Mika tutustutti meidät piinallisen yksityiskohtaisesti järjestelmäkameraan, mutta hänen leppoisa ja inhimillinen otteensa helpotti oloa. Pareittain tehtyjen pienten kuvausprojektien ansiosta järjestelmäkamera tuli hieman tutummaksi. Paluu luentotyöskentelyyn ja opiskelijaksi oli haasteellista, mutta uudet kontaktit, huumori ja ajatusten vaihto piristivät. Alusta asti olimme mukana Digitariumin viikkopalavereissa: hanke toimii laajassa kansallisessa ja kansainvälisessä kentässä, mikä saattaa antaa mahdollisuuksia osalle meistä.

Varsinaiseen digitointiin aloimme perehtyä kolmannella koulutusviikolla, mm. tunnisteisiin, koodeihin sekä kuljettimeen, jonka on tarkoitus automatisoida digitointia. Saimme tehdä kuljetinanalyysin, jossa pyrimme arvioimaan kuljettimen optimaalista käyttöä. Rinnakkaisprojektina työstimme esittelyvideon hyönteiskuvauksesta. Varsinaista perhosten kuvaamista kommentoitiin äärimmäistä tarkkuutta, sorminäppäryyttä ja “hyvää silmää” vaativaksi, mutta kasvikuvaus osoittautui helpommaksi. Jokainen näyte etiketteineen kertoo kuitenkin oman tarinansa. Päivät olivat juohevia kokonaisuuksia, kun hyönteis- ja kasviaiheet sekä teoria ja käytäntö vuorottelivat. Saliopettajille kiitos kärsivällisyydestä - he jaksoivat opastaa, ja saamamme palaute ensimmäisistä kuvista oli tarpeen. Koulutus ja digitointityö tapahtuivat saumattomasti samassa tilassa.

Kasvitallennuksen opiskelua.

Kuvaamisen ja tietojen tallentamisen hallitsemiseen tarvitaan paljon harjoittelua ja kokemusta. Myös yleissivistystä, kielitaitoa, maantieteen, biologian ja historian tuntemista sekä vanhojen käsialojen lukutaitoa tarvitaan. Tämä tekee tallennustyöstä mielenkiintoista, sillä hyvällä tuurilla etiketti johdattaa pieneen salapoliisityöhön.

Kokonaisuudessaan tähänastinen koulutus on vastannut hyvin ennakko-odotuksia. Suuri anti on ollut järjestelmäkameran käytön sekä tiedon tallentamiseen tarvittavien ohjelmien harjoittelu. Ryhmän yhteishenki on ollut hyvä: välittömässä ilmapiirissä on voinut kysyä tyhmiäkin kysymyksiä ja ongelmia on ratkaistu yhdessä. Koulutusaika on nostanut esiin pohdintoja työllistymismahdollisuuksista ja laajemminkin suomalaisesta koulutuspolitiikasta, kun korkeakoulutettujen, monenlaisia asioita osaavien ihmisten on vaikea työllistyä. Toivottavasti tässä koulutuksessa saamamme tiedot ja taidot edesauttavat meitä.

- Jaana Juvonen, Mira Sääskilahti ja Henri Viitala