You are hereBlogit / pasilii's blog / Kuka kukin on kansainvälisissä digitointiverkostoissa?

Kuka kukin on kansainvälisissä digitointiverkostoissa?


By pasilii - Posted on 04 Tammikuu 2013

Digitoinnin ala on kehittynyt voimakkaasti varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana. Siinä mielessä on ihan oikeutettua väittää, että ala on edelleen lapsenkengissä: tekniikoita ja dokumentoinnin kriteerejä hiotaan, laitteistoja kehitetään ja rahoitusta haetaan.

Tiedonhaluisen tulisi tässä digitoinnin aamunkoitossa kysyä, että mitä itse asiassa digitoidaan, miksi edes vaivaudutaan digitoimaan, ketkä ovat alan tekijöitä, kuinka nämä tekijät linkittyvät toisiinsa, kuinka digitointia rahoitetaan ja mitkä ovat mahdolliset sudenkuopat.

Mitä sitten digitoidaan? Vastaus on, että lähes kaikkea mitä ihminen ja luonto ovat onnistuneet tekemään. Digitointilaitteet, ovat ne sitten skannereita, kameroita tai muita teknisiä laitteista, ahmivat kasviarkkeja, hyönteisnäytteitä, taideteoksia, kirjallisuutta, äänitteitä, valokuvia ja filmejä. Miksi? Filosofinen vastaus ”avoin tieto itsessään on arvokasta” tai ”tällä keinolla säästämme perintöä tuleville sukupolville” ei välttämättä tyydytä hyödyntavoittelijaa. Lyhyt, tyydyttävä vastaus hyödyntavoittelijalle voisi olla, että luonnon monimuotoisuuteen tai ilmastonmuutokseen keskittyvä tutkija kykenee vetämään luotettavampia johtopäätöksiä, kun hän pääsee käsiksi valtavaan, kaikille avoimeen ja maantieteellisesti tarkasti paikannettuun tietoaineistoon. Todella merkitykselliset kysymykset digitoinnin globaalia järjestäytymistä arvioitaessa ovat kuitenkin: millaisia organisaatioita uudella digitoinnin alalla on ja millainen verkosto niiden välillä toimii.

Organisaatiot voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka vastaanottavat ja keräävät digitoitua tietoa ja siten muodostavat valtavia tietokantoja, ja niihin, jotka keskittyvät digitoinnin tekniseen ulottuvuuteen. Tässä yhteydessä tekninen ulottuvuus tarkoittaa digitoitavaan tietoon liittyvien standardien ja analyysimenetelmien kehittämistä ja yhteensopivuuden kehittämistä. Tässä blogikirjoituksessa me keskitymme digitoidun tiedon kerääjiin ja jakajiin. Nämä keräys- ja jakamissolmut voidaan jakaa edelleen digitoidun tiedon olemuksen perusteella. Tässä jälkimmäisessä ryhmässä jako vedetään yksinkertaisesti ihmisten tai luonnon aikaansaamien kohteiden välille.

Globaalia verkostoa on helpointa kuvata seuraamalla säiettä, joka alkaa paikalliselta tasolta. Voisimme ottaa esimerkiksi meidät eli luonnonhistoriallisiin kokoelmiin keskittyvän Digitariumin. Siten Digitarium on ”made by nature” –polulla, joka on erillinen ihmisen aikaansaamien luomusten polusta. Digitoitu tieto ilman valokuvia siirretään Digitariumista organisaatioon nimeltä Global Biodiversity Information Facility (GBIF), joka sijaitsee Tanskassa. GBIF:llä on reiteillään myös kansalliset solmunsa ja siten Suomessa on väliasema GBIF Finland. Sen lisäksi, että Suomen väliasema vastaanottaa tietoa, se myös kerää havaintotietoa organisaatioista Hatikka, BirdLife Finland ja Luonnontieteellisen keskusmuseon hyönteistietokanta. Tällä hetkellä järjestelmä toimii tällä tavalla digitoidun luonnonhistoriallisen tiedon osalta Suomessa, mutta järjestelmä tulee muuttumaan. Tulevaisuudessa kansallisena laukaisualustana kansainvälisiin tietokantoihin tulee olemaan Lajitietokeskus.

GBIF:iin kuuluu tällä hetkellä jäseninä 56 maata ja 47 organisaatiota. Tällainen kattavuus tekee GBIF:stä ehdottomasti merkittävän globaalin tekijän. On kuitenkin syytä huomata, että GBIF:n jäsenet tulevat etupäässä läntisestä ja siten varakkaasta maailmasta. Samaan hengenvetoon on tunnustettava, että GBIF on viime aikoina saanut hyvin jalansijaa myös Afrikan keskiosista.

GBIF, joka toimii vähintään kahdella alalla – sekä tiedon kerääjänä ja jakajana että analyysien kehittäjänä –, on kiinnostunut vain metatiedosta eli mielenkiinnon kohdetta kuvaavasta tiedosta. Mitä sitten tapahtuu kasviarkkien ja hyönteisnäytteiden valokuville? Ne päätyvät toisen kansainvälisen organisaation, Morphbank:in, valtavaan tietokantaan. Morphbank sijaitsee Floridassa, Yhdysvalloissa. Merkittävä, mutta ei suinkaan ainoa tiedonsyöttöorganisaatio Morphbank:iin Yhdysvalloissa on Integrated Digitized Biocollections (iDigBio). Australialainen toimittaja Morphbank:iin on Atlas of Living Australia.

Uuden kierteen globaalin digitoinnin alalle tuo Euroopassa hiljattain perustettu ”Morphbankin eurooppalainen versio” OpenUp!, joka toimii Europeana:n sisällä. (Europeanan pääsiallisena tehtävänä on toimia digitoidun kulttuurihistoriallisen tiedon kerääjänä ja jakajana ja tätä roolia käsitellään lisää erillisessä blogikirjoituksessa.) Eli arvattavasti kaikkia munia ei siis kannata pistää samaan koriin! Ihan kuin tämä ei olisi riittävästi, niin ainakin vielä yksi ”kori digitoiduille munille” on Encyclopedia of Life (EOL), joka kerää digitoitua tietoa planeettamme eliöistä, valokuvat mukaan lukien.

Luonnontieteiden alalla toimivan, globaalin digitointimaailman valvoja tai suojelusenkeli on YK:n biodiversiteettisopimus eli CBD (Convention of Biological Diversity), joka on osa YK:n ympäristöohjelmaa (United Nations Environment Programme (UNEP)). CBD seuraa kuinka biologisten näytteiden digitoinnin ala kehittyy ja se onkin listannut jo joitakin sudenkuoppia. Yksi huolenaihe on riittävän ja täsmällisen tiedon puute määrätyistä lajeista ja se, että käytössä ei ole vakiintuneita tunnisteita. Toisena huolenaiheena on globaalin digitointimaailman hankepohjaisuus, mikä yleensä tarkoittaa lyhytaikaista rahoitusta ja siten mahdollisesti hankkeen lyhyttä elinikää. Lisäksi olemassa olevien organisaatioiden välillä on selvästi kilpailua, mutta yksikään organisaatio ei silti kykene vielä täysin täyttämään kaikkia tarpeita. Voidaankin päätellä, että organisaatioiden, jotka aikovat selvitä hengissä biologisen digitoinnin alalla, tulisi keskittyä laajaan tunnistevalikoimaan, samalla kun ne asettavat aika- ja kustannustehokkuuden etusijalle. Digitoidun tiedon oikeellisuus, valtioiden rajat ylittävä yhteistyö, työkalujen ja menetelmien kehittäminen, globaali yhteensopivuus ja pitkäaikaiset rahoitusratkaisut ovat myös muuttujia, jotka määrittelevät edelläkävijän alalla.

Pasi Liimatta, Eini Nyyssönen, Hanna Pennanen ja Pertti Pulkkanen