You are hereBlogit / hannusa's blog / Digitoinnin rahoitus vaatii rakenteellisia uudistuksia

Digitoinnin rahoitus vaatii rakenteellisia uudistuksia


By hannusa - Posted on 02 Tammikuu 2014

Digitoinnin merkitys kulttuuriperinnön vaalimisessa tuli hyvin esiin kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin kirjoituksessa (Helsingin Sanomat 24.12.2013), missä hän toivoi kansallista digitointiohjelmaa Norjan tapaan. Digitointi mahdollistaa historiallisten aineistojen käytön nykyaikaisella tavalla.

Luonnontieteellisten kokoelmien digitointiin ei kuitenkaan ole olemassa rahoituskanavia samaan tapaan kuin kulttuurihistoriassa.

Suomen luonnontieteellisissä museoissa on yli 20 miljoonaa näytettä, joista vain noin 1 % on valokuvattu ja 10-15 % luetteloitu tietokantoihin. Koko maailmassa tällaisia näytteitä on 1-2 miljardia. Näiden näytteiden tietoja tarvitaan kipeästi maailmanlaajuisten ympäristöongelmien laajuuden ja merkityksen tutkimuksessa. Tästä on mm. YK antanut suosituksensa.

Tarpeellisen tutkimusinfrastruktuurin rakentaminen aloitettiin, kun Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Itä-Suomen yliopisto perustivat Joensuuhun digitointikeskuksen vuonna 2010. EU:n rakennerahastoilta saatu tuki oli tässä ratkaisevan tärkeää. Vuonna 2013 Joensuussa digitoitiin jo noin 200 000 näytettä.

Digitointia tehdään osana kokoelmien hoitoa, mikä ei valmistu koskaan, sillä kokoelmat karttuvat nopeammin kuin niitä ehditään digitoida ja kokoelmien hoidon voimavarat supistuvat koko ajan. OKM rahoittaa yliopistoissa ainoastaan opetusta ja tutkimusta eikä yhteiskunnallista toimintaa, kuten kokoelmien hoitoa ja digitointia. Suomen Akatemia ei ole ottanut toimintaa tiekartalleen, pääasiassa sen vuoksi, että yliopistot eivät sitä ole priorisoineet. EU ei rahoita digitointia, koska kyse on kansallisista tietovarannoista. Kuten TEKES on todennut, digitaalisuus uudistaa taloutta ja yhteiskuntaa. Kokemuksemme mukaan myös rahoittajien tulisi uudistaa toimintaansa.

”Digitaalisista palveluista on tehtävä vientiala korvaamaan teollisen viennin supistumista", toteaa DIGILE Oy:n edustaja TEKESin nettisivuilla. Kun Suomessa toimintaan ei toistaiseksi ole rahoituskanavia, Joensuun digitointikeskus on suuntautunut kansainvälisille markkinoille. Norjan kansallinen herbaario on kuljetettu rekka-autoilla Oslosta Joensuuhun ja sen digitointi on edistynyt hyvin. Näytteistä otetuista valokuvista tulkitaan tiedot työllisyystöinä Pohjois-Norjassa.

Akateeminen työttömyys on meillä ongelma, jota digitointiin osallistuminen voisi osaltaan auttaa. Tästä saatiin hyviä kokemuksia taannoisten elvytyslisäbudjettien kautta, kun rahoitusta oli ajoittain saatavissa. Työllistettävät saavat kokemusta digitalisoituvan yhteiskunnan palvelutoiminnasta ja pääsevät osallisiksi maailmanlaajuiseen virtuaaliseen työyhteisöön. Digitoinnissa voisimme helposti tarjota mielekästä etätyötä jopa tuhansille työttömille akateemisille.

Digitaalisuuden mahdollisuuksiin tarttuminen vaatii luovaa ja rajat ylittävää yhteistyötä eri ministeriöissä, virastoissa ja yliopistoissa.

Luonnontieteelliset kokoelmat ovat myös osa kulttuurihistoriaa, sillä kokoelmiin on tallentunut tutkijoiden toiminta, heidän havaintonsa ja muistiinpanonsa. Europeana.eu portaalissakin on jo yli miljoona luonnontieteellistä kohdetta. Mielellään olemme mukana Ekholmin toivomassa digitoinnin yhteistyössä.

Hannu Saarenmaa



PS: Tämä on alkuperäinen, pitempi versio Helsingin Sanomissa 4.1.2014 julkaistusta mielipidekirjoituksesta.