You are hereBlogit

Blogit


Kohti uudenlaista asiantuntijuutta

Kahdeksan etädigitoijaa eri puolilta Suomea jatkoivat luonnontieteellisten näytteiden digitoinnin kehittämistä etätallennuksen suuntaan Digitointia kylille EAKR–hankkeessa 2015-2016. Digitoijat testasivat DigiWeb-tallennusohjelmaa, jonka toiminnoilla ja sähköisillä ominaisuuksilla luonnontieteellinen asiantuntijatyö pyritään saamaan mahdollisimman ergonomiseksi ja tehokkaaksi, vuoropuhelua ja laatutekijöitä unohtamatta. Etätallennuksessa nettipohjaisten palveluiden täytyy pystyä siirtämään suuriakin datamääriä ja lataamaan mm. laadukkaita valokuvia digitoinnin onnistumiseksi.

Digitoinnin rahoitus vaatii rakenteellisia uudistuksia

Digitoinnin merkitys kulttuuriperinnön vaalimisessa tuli hyvin esiin kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin kirjoituksessa (Helsingin Sanomat 24.12.2013), missä hän toivoi kansallista digitointiohjelmaa Norjan tapaan. Digitointi mahdollistaa historiallisten aineistojen käytön nykyaikaisella tavalla.

Luonnontieteellisten kokoelmien digitointiin ei kuitenkaan ole olemassa rahoituskanavia samaan tapaan kuin kulttuurihistoriassa.

Ei yksin luontotieto

Sitä luulisi, että kulttuurihistoriallisten objektien digitointi on tyystin erilaista kuin luonnontieteellisten näytteiden. Kuitenkin menettely esimerkiksi museoesineen ja kasvinäytteen digitoinnissa on melko yhtäläinen; iäkäs kasvinäyte metatietoineen voitaisiin hyvin digitoida myös historiallisena kohteena.

Kuka kukin on kansainvälisissä digitointiverkostoissa?

Digitoinnin ala on kehittynyt voimakkaasti varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana. Siinä mielessä on ihan oikeutettua väittää, että ala on edelleen lapsenkengissä: tekniikoita ja dokumentoinnin kriteerejä hiotaan, laitteistoja kehitetään ja rahoitusta haetaan.

Tiedonhaluisen tulisi tässä digitoinnin aamunkoitossa kysyä, että mitä itse asiassa digitoidaan, miksi edes vaivaudutaan digitoimaan, ketkä ovat alan tekijöitä, kuinka nämä tekijät linkittyvät toisiinsa, kuinka digitointia rahoitetaan ja mitkä ovat mahdolliset sudenkuopat.

Matkalla “digitaattoriksi” - kokemuksia digitointiosaajan koulutuksesta

Koulutus käynnistyi 3. syyskuuta, joten ensimmäinen kvartaali on takana. Aluksi tutustuimme toisiimme, kouluttajiin sekä osaan Digitariumin henkilöstöstä. Jokaisella koulutettavalla oli omanlaisensa “fiilikset” johtuen erilaisista taustoista. Ainakin osalle viestintä-, ajanhallinta- ja projektitaitojen päivittäminen oli paikallaan. Tavoitteiden kirjaaminen HOPS:iin ja keskustelu kouluttaja Riitan kanssa selvensi tulevaisuuden näkymiä - niistä tärkein on varmasti se, miten ja mihin voimme jatkossa työllistyä. Ainakin historian projektitutkija kaipasi brändäystä ja päivitystä.

Robert von Bonsdorffin perhoskokoelman digitointi

Elokuussa 2011 Digitariumin koulutettavien koulutus alkoi olla siinä vaiheessa, että oli aika suunnata kohti isompia haasteita. Kyselyjen jälkeen LTKM:ltä saatiin tieto, että Lahden historiallisella museolla oli Helsinkiin menossa oleva von Bonsdorffin kokoelman nimellä tunnettu edustava ja hyvin järjestetty suomalaisia lajeja sisältävä suurperhoskokoelma. Esiin nousi kysymys, voisiko Digitarium toimia tällaisen yksityiskokoelman "vastaanottokeskuksena"?

Aekaemae, Bigalle ja DarwinCore

Syksyn koulutusohjelmassa oli vuorossa oma projekti. Monista vaihtoehdoista käteen osui ”Kahden eliön muodostaman yhteisnäytteen digitointi käyttäen DarwinCorea”. Suomeksi sanottuna äkämänäytteiden kuvaus ja tietojen tallennus. Tiedot äkämistä ennen projektia olivat varsin niukat, mutta projektin aikana opimme jotain uutta.

Digitointiosaajien koulutus: kouluttajan näkökulma

Kevätlukukausi tulevien digitointiosaajien koulutuksessa on onnellisesti ohi. Kakut on syöty, kamerat viety huoltoon ja opetussalissa on kuin muistona vain koulutettavien tietokoneet odottamassa syysopetuksen alkua. Mitä kiireisestä koulutuksen keväästä jäi käteen kouluttajalle? Ainakin se, että hyvätkin suunnitelmat aikatauluista ja opetuksen sisällöstä voivat muuttua kouluttajasta riippuvista ja riippumattomista syistä hetkellä millä hyvänsä. Joustoa siis tarvitaan, ja on löytynyt, niin kouluttajien, hankehenkilöstön kuin koulutettavienkin suunnalta.

Tieteellinen läpimurto Joensuussa

Luonnontieteiden digitointikeskus aloittaa tällä viikolla varsinaisen toimintansa, kun koulutusohjelma käynnistyy. Hanketta on valmisteltu yli kolme vuotta. Pitkä valmisteluaika on ehkä joskus turhauttanut osallisia. On siksi hyvä laittaa asioita perspektiiviin. Oikeastaan digitointikeskuksen synty juontaa juurensa aina vuoteen 1992, jolloin Rion biodiversiteettikokouksessa päätettiin luonnon monimuotoisuutta koskevan tiedon ja teknologian vaihdosta. Monien vaiheiden jälkeen tämä johti sittemmin mm. Global Biodiversity Information Facility (GBIF) verkoston syntyyn vuonna 2001.